Kansallispuiston säännöt: mitä luonnonsuojelulaki kieltää, mitä se sallii ja mitä järjestyssääntö lisää

Kolme kerrosta sääntöjä

Ensimmäinen kerros on laki. Luonnonsuojelulain 43 § määrittelee luonnonsuojelualueet (kansallispuistot, luonnonpuistot, valtion muut suojelualueet ja yksityiset suojelualueet), 44 § kansallispuiston ehdot ja 49–51 § sen, mitä kansallispuistossa ja luonnonpuistossa saa ja ei saa. Toinen kerros on järjestyssääntö: 58 §:n mukaan Metsähallituksen on laadittava kansallispuistolle sen käyttäjiä varten järjestyssääntö, jossa annetaan 56 §:n 2 momenttiin perustuvat rajoitukset alueen käytölle; 56 § antaa oikeuden kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua ja kulkuneuvon pitämistä, jos eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii. Kolmas kerros on käytännön ohjeistus, jonka Luontoon.fi julkaisee kunkin puiston «ohjeet ja säännöt»-sivulla ja vierailijan muistilistassa. Metsähallituksen on lisäksi 59 §:n mukaan merkittävä puiston raja ja rajoitusalueet maastoon selvästi havaittavalla tavalla.

Mitä laki kieltää (49 §)

Kansallispuistossa ei saa:

1. rakentaa rakennuksia, rakennelmia eikä teitä;
2. ottaa maa-aineksia tai kaivoskivennäisiä eikä vahingoittaa maa- tai kallioperää;
3. ojittaa;
4. ottaa taikka vahingoittaa sieniä, puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia;
5. pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä selkärangattomia eläimiä;
6. ryhtyä muihin toimiin, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan, eliölajien säilymiseen tai alueen perustamistarkoitukseen.

Retkeilijälle neljäs ja viides kohta ovat tärkeimmät: puusta ei saa katkoa oksia tai repiä tuohta, kukkia ei saa poimia, kiviä ei saa kasata eikä hyönteisiä kerätä. Luontoon.fi:n retkietiketti sanoo saman arkikielellä: suojelualueilla ei saa poimia kasveja, eikä maastoa saa muokata kaivamalla tai hyppyreitä tekemällä.

Mitä laki sallii (50 §)

Samassa laissa on lista toimista, jotka ovat sallittuja kiellosta huolimatta. Retkeilijää koskevat kohta 4, marjojen ja hyötysienten poimiminen, ja kohta 5, kalastaminen kalastuslain (379/2015) 7 §:n yleiskalastusoikeuksien eli onkimisen ja pilkkimisen mukaisesti. Muut sallitut toimet ovat Metsähallituksen ja elinkeinojen: retkeilyrakenteiden rakentaminen ja kunnostus, perinneympäristöjen hoito, poronhoito poronhoitolain mukaan, hirven ja valkohäntäkauriin ajo sekä haitallisten vieraslajien, minkin ja supikoiran, torjunta. Luvanvaraiset poikkeukset (51 §) vaativat Metsähallituksen luvan. Luontoon.fi tiivistää: kansallispuistoissa marjastus, sienestys, onkiminen ja pilkkiminen on sallittu, ja liikkua saa yleensä vapaasti rajoitusosia lukuun ottamatta.

Mitä järjestyssääntö lisää

Järjestyssääntö on puistokohtainen, ja juuri siinä puistot eroavat toisistaan. Luontoon.fi:n yleisperiaatteet suojelualueille ovat:

• Leiriytyminen on sallittu vain tarkoitukseen osoitetuilla paikoilla. Nuuksiossa se tarkoittaa kahtatoista merkittyä telttailualuetta, Repovedellä ja Sallassa taas tilapäinen leiriytyminen on sallittu laajemmin, suositeltavasti tulentekopaikkojen lähellä.
• Tulenteko on sallittu vain huolletuilla ja merkityillä tulentekopaikoilla, ja maastopalovaroituksen aikana se on kielletty myös niillä, hormillisia keittokatoksia lukuun ottamatta (ks. tulenteko retkellä).
• Ratsastus, pyöräily ja koiravaljakkoajelu ovat sallittuja yleensä vain siihen osoitetuilla reiteillä; Kolilla pyöräily poluilla on kokonaan kielletty, sorateillä sallittu.
• Osassa puistoa voi olla rajoitusosia, joilla liikkuminen on kielletty kokonaan tai esimerkiksi lintujen pesimäaikana.
• Koiran on oltava kytkettynä. Luontoon.fi:n retkietiketti perustelee: vapaana oleva koira voi vahingoittaa linnunpoikasia pelkästään säikäyttämällä.

Rajoitukset löytyvät perustamispäätöksen rauhoitusmääräyksistä tai järjestyssäännöstä, ja Luontoon.fi kertoo ne kunkin puiston ohjeet ja säännöt -sivulla.

Saa / ei saa -taulukko

Miksi säännöt eroavat jokaisenoikeuksista

Puiston ulkopuolella jokaisenoikeudet sallivat tilapäisen leiriytymisen lähes missä tahansa, kunhan ei häiritä kotirauhaa, ja luonnonmarjojen, sienten ja rauhoittamattomien kasvien poimimisen. Kansallispuistossa kasvien poiminta on kielletty ja leiriytyminen rajattu, koska puiston tehtävä on luonnonsuojelulain 44 §:n mukaan säilyttää alue luonnonnähtävyytenä ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Ero on käyty läpi sivulla jokaisenoikeudet; hyvät tavat, joita laki ei edellytä, sivulla retkietiketti.